Lennokit

Lennokkipojasta purjelentäjäksi ja siitä lentäjäksi ja muihin ilmailulajeihin ... näinhän usein ajatellaan.Toki ilmailu-ura usein etenee tuohon tapaan, mutta silti lennokkitoiminta on oma ilmailun lajinsa, josta ei ole tarvis pyrkiä "eteenpäin".

Lennokkitoiminta mielletään usein tikunviskaamiseksi, joka on vain pikkupoikien ja - tyttöjen puuhastelua. Onhan se toki sitäkin. Mutta se on myös siroja, pitkäsiipisiä liidokkeja ja kumimoottorilennokkeja, sulavasti liikehtiviä radio-ohjattuja liidokkeja, huimaa vauhtia kiitäviä siimaohjattuja, hiljaisia sähkömoottorilennokkeja sekä oikean lentokoneen näköisiä mallilennokkeja.

Lennokkitoimintaan kuuluu kärsivällisyyttä vaativaa rakentamista ja onnistumisen iloa - mutta myös hermoja ja kuntoa koettelevaa kilpailutoimintaa. Suomen mestaruuksia jaetaan noin 15 lajissa; lisäksi kilpaillaan Pohjoismaiden, Euroopan ja maailmanmestaruuksista ... eikä se ole enää lasten leikkiä. Mutta hauskaa silti.

Vapaastilentäviä lennokkeja ei voi lennon aikana ohjata. Ne voivat olla äärimmäistä tarkkuutta vaativia, vain kaksi grammaa painavia sisähallissa lennätettäviä mikrofilmareita tai ilmaan hinattavia liidokkeja. Tai ne saadaan yläilmoihin kumi- tai polttomoottoria lyhyen aikaa käyttämällä. Tavoitteena on pitkä lentoaika. Vapaastilentäviä sanotaan leikkisästi myös "vapaastikatoaviksi"; noutomatkat voivat tuulisella säällä olla kilometrejä. Reipasta liikuntaa.

Siimaohjatun lennokin siivenkärjestä lähtee kaksi ohjaussiimaa, joiden toisessa päässä on ohjauskahva. Lennättäjä pitelee kahvasta lennätyskehän keskellä ja pyrkii saamaan lennokkinsa joko lentämään mahdollisimman kovaa tai tekemään virheettömästi taitolentoliikkeitä. Taistelulennossa kilpakumppanit koettavat potkurillaan katkaista toistensa lennokkiin kiinnitetyn nauhan.

Radio-ohjatut (RC) lennokit voivat olla liidokkeja, polttomoottorilennokkeja tai helikoptereita. Uudempaa kehitystä edustavat sähkömoottorit, jotka hiljaisen äänensä vuoksi ovat asutuksen lähellä lennättäville meluton vaihtoehto. RC-lennokilla voi lentää taitolentoa, nopeuslentoa ja tarkkuutta vaativia laskeutumistehtäviä.

Mallilennokit voivat olla kumi-, poltto- tai sähkömoottorilla toimivia, vapaastilentäviä, siima- tai radio-ohjattavia. Yhteistä niille on, että ne rakennetaan tarkoin oikeiden lentokoneiden pienoismalleiksi. Esimerkiksi kansainvälisessä mallilennokkiluokassa arvostellaan erikseen rakentamistaito ja -tarkkuus sekä lento-ohjelma. Suurimpien mallilennokkien kärkiväli mitataan metreissä. Sellaista on mahtava lennättää - ja upeaa katsella.

Nuoren lennokki-innostus alkaa usein siitä, että hän näkee hienon esittelylennon lentonäytoksessä ja puhuu sen jälkeen vanhempansa ympäri. Mennään kauppaan ja ostetaan kallis rakennussarja ja radio-ohjauslaitteet. Uuden lennokin lentoaika on todennäköisesti muutamia sekunteja, ja sitten saa koota sirut muovikassiin.

Kun sen sijaan aloittaa alkeisliidokeilla tai kumimoottorilennokeilla, oppii samalla perustiedot siitä, miksi lennokki lentää ja miten se oudossa kolmiulotteisessa elementissään käyttäytyy. Monet ihastuvat lopullisesti uljaasti liitäviin vapaastilentäviin, mutta jos tulee halu siirtyä moottori- ja radiolennokkeihin, on oppirahat kuitenkin maksettu halvemmalla peruskalustolla.

Mutta ei lennokkiurheilu ole vain nuorten harrastus. Se on haastava ala kenelle tahansa, joka haluaa koetella ja kehittää suunnittelu- ja askartelutaitojaan sekä aerodynamiikan, moottoriopin, radiotekniikan tai komposiittitekniikan tietojaan. Harrasteen voi aloittaa rakentamalla alkeislennokin, mutta jos tuntuu paremmalta ostaa vaativampi lennokki ja radiot sekä painua saman tien kentälle, niin sekin käy. Lennokin voi rakentaa muutamassa tunnissa, mutta siihen saa myös kulumaan kuukausien vapaa-ajat.

Voisiko siis monipuolisempaa ja kiehtovampaa ilmailun alaa olla?